Perjantaina 5.2. starttasimme puolilta päivin Joutsaan yhdeksi yöksi ja lauantaina jatkoimme sitten matkaa kohti Keuruuta ja Keurusselkää, josta olimme vuokranneet mökin yhdeksi yöksi kun sunnuntaina Keuruun koiranäyttely. Mökki oli kyllä taas tosi ihana ja illalla paistoimme TAKKAMAKKARAA, nam! Herkkua, jota ei pitkiin pitkiin aikoihin ole saatukaan :) Illalla saunottiin ja nautittiin olostamme ja elämästämme ihanassa lumisessa mökkimaisemassa ja sitten sunnuntaiaamuna pirteinä seiskalta ylös. Yhdeksältä suunnistimme neljän kilsan päähän näyttelypaikalle Kodan ja Nikin kanssa. Jokke heitti meidät ja meni takaisin mökille vielä muutamaksi tunniksi, kun turistikoiria ei saanut tuoda alueelle.

Tällä kertaa näyttelypaikalla olikin yllättävän tilavaa, vaikka muunvärisiäkin mitteleitä oli ilmoitettu peräti 37 kappaletta, huh! Ei kyllä olleet odotukset korkeilla tässä näyttelyssä. Ensin pennuissa Koda vastaan Nikin pojat Sebastian ja Sulo. Koda leikki pöydällä lettua, iski itsensä littaan makaamaan pöydällä koko ajan, ja pieni paniikki jo iski... Lopulta Koda kuitenkin oli PEK1 ja ainoa, jolle antoi KP:n. Sebastian kakkonen ja Sulo kolmonen. Narttupentuja oli vain yksi ja sille myös PEK1 KP, lopulta Koda ROP-pentu, jee! Olikin Kodan viimeinen pentunäyttely, ja hyvin on herran pentunäyttelyt kyllä menneet, sillä viidessä näyttelyssä ollut, joista neljässä ROP-pentu ja yhdessä VSP-pentu. Tästä on hyvä jatkaa junnuihin :) Tosin tuota lettuilmiötä pitää alkaa nyt karsimaan ja todella treenaamaan pöydällä seisomista.

Uroksia oli ilmoitettu 17 ja tuomarin linja alkoi kauhistuttamaan heti ensimetreillä, kun jakoi rankalla kädellä EH:ta, H:ta ja T:tä, Junnuissa antoi vain yhdelle ERIn, nuorissa ei kellekään ja sitten tuli Nikin luokka vuoroon (AVO). Jee, Nikille ERI ja voitti oman luokkansa (kahdelle antoi ERIn luokassa). Vielä vetskut ja sille ERI eli lopulta vain neljälle urokselle herui ERI. Maha kipeänä jännäsin sitten PU-kehää, jossa sitten yllättäen nosti Nikin ekaksi, JES, Nikille eka serti :)

Nartuissa 16 ilmoitettu ja antoikin hieman enemmän niille ERIä, lopulta 9 narttua PN-kehässä ja voiton vei Pirjo, Nikin ihanainen tyttis, joka samalla valioitui. ROP-kehässä sitten lopulta Pirjo ROP ja Niki VSP. Ei siis hullumpi näyttelyreissu kun omat poikamme toinen ROP-pentu ja toinen VSP :)

Keuruulta sitten jatkettiin takaisin Joutsaan vielä yöksi ja maanantaina kotiin. Tytöille oli anottu maanantai vapaaksi, kun arvasin reissun olevan heillekin rankka. Nyt vain uudella innolla Nikille seuraavia näyttelyitä ihmettelemään :)

Perjantaina 26.1. lähdin Kodan kanssa Arjan kyydissä kohti Turkua ja näyttelyä, yöksi menimme Artukaisen Paviljonkiin, joka sijaitsee aivan messukeskuksen vieressä. Keli oli kyllä kauhea, tiet osittain aivan jäässä mutta perille päästiin lopulta kuitenkin ehjin nahoin. Hotelli oli kiva, meillä (minä, Arja ja Esko) kolmen hengen huone ja Suskulla tyttärensä kanssa oma huone. Hieman arvelutti aluksi, miten Koda tulee toimeen Aatun kanssa mutta ihan hyvinhän ne toimeen tulivat, mitä nyt välillä hieman piti örpätä Nupusta :) Näyttelyssä sitten lauantaina kaksi urospentua ja yksi narttupentu (Puhti). Koda lopulta ROP-pentu, jee! Ja vielä minun esittämänä :) Näyttelyn jälkeen kohti kotia.

Iltapäivällä tulikin sitten viestiä, että Hippu tullut yöllä isäksi, Jasmin oli synnyttänyt yöllä 26.1. tunnissa neljä urospentua: yhden valkoisen, yhden kerman ja kaksi soopelia, joista tosin toisella valkoista rinnassa. Sekä äiti että pennut voivat oikein mainiosti. Isukkia uutinen ei tuntunut liikauttavan millään lailla ;)

Mitäpä muuta sitten? No, eipä olla tehty mitään ihmeellistä, koirapuistossa käyty joka aamu riehumassa ja lumesta nauttimassa :) Perjantaina suunnistetaan ensin Joutsaan ja sieltä lauantaina Keuruulle Keurusselän mökille yöksi ja sunnuntaina näyttelyyn. Sunnuntaina sitten vielä yöksi Joutsaan ja maanantaina takaisin kotiin. Eipä ole Joutsassakaan käyty sitten syysloman... Keuruulla Koda viimeistä päivää pennuissa, maanantaina olisi sitten jo junnuikäinen, niin se aika vain lentää ;)

Viikolla Kristiinalta tuli viestiä, että pitävät näyttelytreenit Koirakeitaan hallissa lauantaina ja olemme tervetulleita mukaan. Tottahan me aina olemme valmiita treenaamaan. Meiltä mukaan Koda, Niki ja Jekku, Koda minun kanssa, Niki Iitun kanssa ja Jekku Nean kanssa.

Treenit meni hyvin, Koda jopa seisoi mun kanssa, Niki nyt aina seisoo kuin tatti ja Jekkukin seisoi ihan ok. Kodalla vain tahtoo olla pieni pakkomielle kommentoida koko ajan muiden menoa :)

Lopuksi sitten vielä otettiin muutama agieste esille ja Nea pääsi Jekun kanssa niitä kokeilemaan. Rata oli rengas - pussi - hyppy - putki - hyppy - rengas - keinu. Kaikki muut Jekku meni loistavasti mutta pimeään pussiin ei suostunut menemään, kun nosti, meni innokkaana läpi. Pussia meillä on ollut vasta ihan pari kertaa, ei vielä pimeänä pussina. Keinulle Jekku ekalla kerralla singahti niin, että pelkäsin sen putoavan, mutta onneksi ei. Toisella kerralla Nea pysäytti Jekun odottamaan laskeutumista ja hyvin meni sekin, vaikkei sitä meillä vielä koskaan olekaan ollut. Jekkua onneksi ei tunnu haittaavan keinun kolahtaminenkaan :)

Kahteen kuukauteen ei oltu päästy agilityyn kun oli joulu ja kovat pakkaset tässä välissä. No, tauko tekee aina hyvää, niin tälläkin kertaa! Jekku tosin on aina täpinöissään agilityssä mutta tällä kertaa aivan erityisesti, millään ei olisi jaksanut odottaa omaa vuoroaan ja lähtöviivalla jalat kävi koko ajan.

Viimein päästiin starttaamaan. Rata oli 3 peräkkäistä hyppyä puolikuun muodossa, siitä suoralle putkelle, hyppy eteen, oikealle A:lle, hyppy, putki ja hyppy (muistaakseni, ihan tuo A:n jälkeinen meno ei ole enää muistissa :) No, joka tapauksessa, Jekku meni aivan sairaan hienosti, jää A:n kontaktiin todella hienosti joka kerta ja menee kaikki innokkaasti. Toinen rata oli sitten vauhtirata eli kaksi kentän kulmasta kulmaan kaksi hyppyä, putki ja hyppy. Jekku juoksee juuri tasan tarkkaan niin lujaa kuin itsekin juoksen, ei irtoa oikeastaan ollenkaan edelle. Namilautasella irtosi paremmin, sitä siis pitää treenata vielä paljon, no, eipähän toisaalta sitten irtoa itsekseen ylimääräisille esteillekään ;)

Pentunäyttely sunnuntaina oli ja meni. Perhosia vatsassa menimme Kaapelille kun tiesimme, että muunvärisiä mitteleitä on kokonaista 5 kappaletta, joista tosin 4 tulijaa oli tiedossa. Kuka ihme se yksi voi olla? Perillä luettelosta bongasimme tutun nimen: jee, kaksi Nikin pentua on ensimmäistä kertaa näyttelyissä! Molemmat olivat kyllä kasvaneet paljon ja osasivat näyttelykäyttäytymisen tosi hienosti. 5-7 kk pennuissa tuloksena oli 1. Sulo 2. Emppa 3 Martti (Damirazin Kulkurin Valssi). KP:n antoi vain Sulolle. Koda oli 7-9 kk pennuissa ainoana ja sai myös KP:n ja oli lopulta PU1 ja ROP-pentu. Loppukehässäkin pyörähti Nean kanssa mutta eihän siellä tuomari vaivautunut edes katsomaan spitzejä. Toki se ei mikään yllätys ollut :)

Lunta on edelleen riittänyt ja pojat ovat nauttineet täysin siemauksin. Aamulla aina on kävelty koirapuistoon riehumaan, kotimatkalla neljä rauhallista koiraa aina, kotona parin tunnin unoset. Tänään yllättäen huolto kävi pudottamassa parvekkeiden katoilta lumet alas ja ryminä vain kävi, kun lumet tulivat pihallemme. Nyt meillä sitten riittääkin lunta puoleen väliin aitoja, saadaan varmaan sitten juhannuksenakin vielä hiihtää tuossa pihassamme. Yksi tuikku sai pahasti siipeensä lumista, olisivat kyllä voineet ilmoitella tulevansa, niin olisi saanut ne pelastettua. No, pojat nauttii, on taas aivan uusi maailma kaivella tuossa metrisessä lumikinoksessa

Niin se sitten vain joulu meni ja uusi vuosikin siinä ohimennen vaihtui. Uusi vuosi vietettiin raketteja paossa maalla, ja sielläkin lunta riitti, koirat nauttivat täysin siemauksin lumessa peuhaamisesta. Koda pomppasi tieltä lenkillä yhtäkkiä pientareella ja humps, näkyviin jäi vain remmi eli lunta siis oli yli 30 senttiä! Pakkastakin riitti ihan omiksi tarpeiksi, joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän. Myös aurinko ilahdutti meitä muutamana päivänä. Raketteja ei onneksi taas paukkunut kovinkaan paljon, ja nekin muutamat ihan sallittujen aikarajojen puitteissa. Ihana rauha siellä kyllä oli! Mutta kotiin toki oli mukava taas tulla!

Nyt odotellaan ensi sunnuntaita, Kodan viimeinen pentunäyttely. Sinne tulossa myös Nikin ja Pirjon vaalea poikapentu, Sulo. Kiva nähdä Sulokin, lienee hieman kasvanut ja kehittynyt siitä 8-viikkoisesta, jonka viimeksi olemme nähneet.

Muuten aika tässä sitten onkin mennyt tiiviisti "minttulaisten" (Pirjolla vahvistettuna) Tallinnan näyttelyreissua bookkaillessa (ilmot ja hotellit, Marita onneksi järkkää matkat)... eli taas on kivoja reissuja odotettavissa!

Ihanaa, matot viimein lattiassa! Hieman kyllä kauhistuttaa, pysyykö Koda kuivana mutta toivotaan parasta, vahinkoja ei enää ole pitkiin aikoihin sattunut. Pitää kuitenkin hieman tehostaa ulkoilutuksen säännönmukaisuutta, jotta on Kodallakin helpompaa.

Aatto meni oikein mukavasti, syötiin hyvin ja runsaasti, myös pojille hieman porkkanalaatikkoa ja kinkkua, ja kaikki saivat mieluisia lahjoja. Joulupäivän aamuna nukuttiin ruhtinaallisesti kahdeksaan. Päivä menikin sitten huiliessa ja lahjoja tutkaillessa ja elokuvia katsellessa. Ihanaa rentoa oloa!

Huomenna sitten lähdemme maalle uutta vuotta vastaanottamaan ja sinnekin vielä pystytämme kuusen, onhan joulunaikaa vielä jäljellä monta päivää!

Juuri pari päivää ennen joulua saimme kuulla suru-uutisen, kun Jekun ja Tufnun pennuista yksi oli löytynyt aamulla elottomana. Pentu oli toimitettu Eviraan avattavaksi, ja selvisi, että oli kuollut tukehduttuaan kuivamuonaan. Myös Jekku otti osaa suruun olemalla aamupäivän allapäin, kaipa sekin sitten ymmärsi surun

Pienen tyttöpennun elämä siis loppui tapaturmaisesti ennen kuin se kunnolla oli edes kerennyt alkaa, voimia vain kasvattajille tuosta tapaturmasta ylipääsemiseksi! Me emme pentua koskaan edes kerenneet näkemään, tavallaan nyt jälkikäteen ajateltuna onneksi. Toivottavasti muille koittaa pitkä ja suurenmoinen elämä!

Pietarin reissusta on pikku hiljaa selvitty, vaikka valioanomukset vielä ovatkin tekemättä mutta kaikki aikanaan...

Messarissa oltiin molempina päivinä kahden koiran voimin ja mukavaa oli, vaikka nyt titteleitä ei tällä kertaa meille osunutkaan   No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta... Ja onhan tuo viime aikainen titteli- ja valioputki ollutkin melkoista  Messarista ostin pojille tuliaisiksi peuran sorkat ja kovasti innoissaan pojat niitä nakertelivatkin, kunnes sitten sunnuntai-iltana Koda veti täyslaidallisen eteisen matolle ja peilikaappiin, meni ihanasti sisälle asti alta, jes! Luut lensivät melkoisessa kaaressa välittömästi roskiin ja pari päivää sitten paranneltiin Kodan vatsaa. Onneksi kuitenkin meni ohi ilman sen kummempia, ja nälkähän tietty pikkumiehellä sitten olikin kova, kun pelkällä riisipöperöllä eleli pari päivää.. Nyt jo on taas oma ihana hirviö-riiviö-kauhukakara!

Kohta sitten loppuukin jo koulutkin (Inkulla la ja Nealla ensi viikon ti) ja sitten pakkaammekin kimpsumme ja kampsumme ja lähdemme maalle joulun viettoon, kotiin palannemme sitten ensi vuonna, joten ei kun kaikille

OIKEIN MUKAVAA JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA!

Jekku rakastui tummasti ja tulisesti Arjan luona Haminassa, kohde tosin ei tainnut kovasti antaa vastarakkautta... Mutta mutta, ei haitannut Jekkua, sen mielestä kohteella oli aivan tarpeeksi karvaa ja oli jutussa täysin mukana koska puski koko ajan ja hurisi täydestä vastarakkaudesta. Hieman herra kyllä epäili rakkauden kestoa yrittäessään käpälöidä ihanaista rakastaan syliotteeseen, kun silloin tuli tassua nassuun. Ai mikäkö Jekun rakkauden kohde oli? No Pekka-kissa, joka tykkää koirista ja puski Jekkua antaumuksella   Hippu ei kisulista kovin piitannut, ennemmin väisti kuin meni katsomaan, Hipun mielestä paljon kiinnostavampi olisi ollut ihanalta tuoksuva juoksuinen Nuppu