Heti uuden vuoden kunniaksi suunnistimme Tampereelle historialliseen tapahtumaan eli kahdet rally-tokokisat samana päivänä. Aamuvarhaisella (6.30) lähdimme talvisäässä ajelemaan, matkalle mahtui monenlaista keliä aina 10 sentin loskasta sulaan tiehen mutta perille päästiin turvallisesti auringon alkaessa valaista tummaa yötaivasta.

Paikka osoittautui todella likaiseksi ja matalaksi parkkihalliksi, jossa yllätykseksemme oli vaikka mitä koiratapahtumaa samaan aikaan eli melu oli välillä todella korvia huumaava, kun jokainen haukahdus kaikui hallissa tuhatkertaisena. Suoraan sanottuna, jos tämän olisimme tienneet, olisimme saattaneet päättää toisin ja jättäneet koko ilmoittautumisen väliin. Olisi kyllä aika reilua järjestäjiltä kertoa, että todellakin kyseessä on moinen massatapahtuma, ei pelkkä rallykisa! No, onneksi meidän koirat ovat tottuneet menoon ja meteliin, eivätkä siitä välitä, itsellä meinasi vain se hirveä pölyn määrä käydä henkeen :(

Kisat käytiin samanaikaisesti kahdella radalla, joten sai olla tarkkana, että kaikkiin rataantutustumisiin huomasi mennä, mitään kun siellä ei kuullut, vaikka kovasti yrittivätkin huudella.... No, jokaiseen kerettiin, kun reunalla kytättiin koko ajan, hieman siis tuli Venäjän näyttelymeininki mieleen :D

Ekana starttasi Koda Nean kanssa ja Koda teki sitä taattua laatutyötä, tuloksena ALO 92/100 ja tuomarin suosikki :) Muutama vino sivulletulo tuli Kodallekin, vaikka yleensä tekee niin äärettömän tarkkaa työtä, ehkäpä tuo häly ja melu hieman sekoitti sitäkin :(

Kodan jälkeen starttasi toisella kentällä Hippu Nean kanssa ja Hippu päätti pistää ihan ranttaliksi tuon ympärillä pyörineen hälyn ja metakan vuoksi: ei kun häntähepulia, josta vielä jaksoi keskittyä jatkamaan eikä karannut kylttien ohikaan siinä hepuloidessaan mutta hetken kuluttua taas iski joku hölmöilypakko ja istui sivulle persaus menosuuntaan. Siinä vaiheessa Nea katsoi aiheelliseksi lopettaa moisen hömöilyn ja keskeytti radan. Hyvä näin, turhaa antaa Hipulle mahdollisuus hölmöilyyn kun varsin hyvin osaa liikkeet kunnollakin :O Hipun toinen startti jätettiin suosiolla väliin...

Sitten tulikin Jekun ja minun vuoro ja meni kyllä ohjaajalla ihan pasmat sekaisin jo heti ensimmäisellä kyltillä kun herra ei sitten millään tuntunut muistavan, miten kyltillä seistään, sivulle tulosta puhumattakaan... No, siitä sitten vain jatkamaan ja sivulletuloissa aina lisää stressiä ottamaan kun mikään ei tuntunut sujuvan. Loppuradasta tulikin jo itselle sellainen fiilis, että ihan sama, perseelleen meni niin että tärisi, ja uusin vielä sitten yhden liikkeen (kolmas uusinta radalla...) ja hylsyhän siitä tuli! No, eipä olisi tulosta tullut ilmankaan tuota ylimääräistä uusimista, joten se siitä sitten :D

Neljäntenä starttina tulikin sitten Kodan ja Nean toinen rata, jossa muutamassa kohdassa Koda selkeesti alkoi väsyä jo pitkään päivään mutta hienosti jaksoi pikkumies loppuun saakka ja tuloksena taas tuo tuttu 92/100 ja samalla kuittasi koulutustunnuksen RTK1 ja siirron AVO-luokkaan :) Ei mikään turha jätkä, kolme starttia, 92 pistettä huonoin tulos ja suoraan seuraavaan luokkaan :) Nyt vain AVO-kylttien opiskelua, tosin suurin opettelu siinä taitaa olla remmittä työskentely, liikkeitä ovat jo treenailleetkin hieman ;)

Päivän viimeiseen starttiin vaihdettiin Nea Jekun ohjaajaksi ja kannatti kyllä, vaikka jätkä edelleen olikin hieman pihalla osassa liikkeitä. Tulos kuitenkin tuli, rimaa hipoen mutta tuli kuitenkin 74/100 ja näin ollen myös koulututustunnus RTK2 ja siirto VOIttajaan. No, siihen onkin sitten hiukkasen aikaa, liikkeet kun vaikeutuvat todella paljon AVOsta VOIttajaan mutta ehkäpä sitten joskus....

Meidän 2011 tavoitteitamme olivat:

HIPPU
- näyttelyrintamalla multichampion, pohj mva ja balt mva eli lisää vielä 2 maan valioarvoa => saavutettu balt mva, eli 1 maa puuttuu enää multista
- agilityssä keinun lopullinen kuntoon saaminen ja kenties myös kisaamisen uudelleen aloittaminen => keinu edennyt ja kisaamassa käyty, hyppynolla plakkarissa
- rally-tokossa kisaamaan pääseminen ja hyväksytyn tuloksen saaminen => kisattu menestyksekkäästi ja noustu jo VOIttajaan
- toko? => paikallamakuu melkein kunnossa, kisaamaan ensi vuonna?

JEKKU
- näyttelyrintamalla multichampion, pohj mva ja balt mva, niinikään 2 maan valioarvoa vielä puuttuu => balt mva saavutettu eli 1 maa enää puuttuu multista
- agilityssä kisaamisen aloittaminen alkuvuodesta ja ei-yliaikanollan saavuttaminen eli nopeutta lisää agissa => nopeutta saatu lisää mutta vielä hienoisesti nollasta jääty ajan vuoksi, ratavirheet kuitenkin nollattu (+4.49...)
- rally-tokon opiskeleminen => r-t opeteltu ja kisattu, päästy AVOon ja AVOssa kaksi tulosta plakkarissa 

- normitokoa omaksi iloksi ja aivojen virkeinä pysymiseksi => r-t kattanut ns normitokon meidän osaltamme

NIKI
- näyttelyrintamalla C.I.B eli vikan cacibin metsästäminen kesällä/syksyllä ja siinä sivussa lisää eri maiden valioarvoja => C.I.B saavutettu heinäkuussa ja lisäksi SE MVA
- agilityryhmään pääseminen (josko tänä vuonna onnistuisi mahtumaan...) => agialkeet ja jatko käyty ja ryhmäpaikka treeneissä
- tokoilua/rally-tokoilua omaksi iloksi => todellakin vain omaksi iloksi, ei muuta tehty...
- luonnetesti => käyty, tosin tulokset aivan eri kuin itse kuviteltiin, ulkoiset tekijät vaikuttivat liikaa testissä (perheen katsomassa oleminen...), kenties uusinta tiedossa jossain vaiheessa

KODA
- FI MVA, C.I.B kun ikää tarpeeksi (kesä/syksy) => saavutettu hieman extraakin (C.I.B ja 7 maan valioarvot ajalla kesäkuu - joulukuu...) => MULTI CH
- agilityn suunnitelmallisempi aloittaminen => agin alkeis- ja jatkokurssi käyty, ryhmäpaikka treeneissä, kisaamaan kun rengas varma
- tokoilua/rally-tokoilua omaksi iloksi => Koda korkkasi r-t kisat marraskuun lopulla tuloksella 95/100 eli eka hyväksytty tulos
- luonnetesti vielä hieman kysymysmerkkinä, tänä vuonna vai vasta seuraavana? => ei vielä käyty, ajankohta avoin (ensi vuonna, seuraavana, ajankohta avoin)

Koska sain yllättäen 10 lisälomapäivää kesällä, oli niitäkin käytettävä pois, joten lomailin pe 9.12. - ti 13.12. Tosin loma taisi kyllä tästä jaksosta olla kaukana :D

Torstaina töiden jälkeen suhasimme Turkuun kunnon räntä/vesi/jääsateessa viemään Jekkua Juulialle, joka ystävällisesti oli luvannut ottaa Jekun mukaan Tukholmaan Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyyn. Matkalla tuli kyllä mieleen monta monituista kertaa, että onko tässä oikeesti mitään järkeä... No, perille päästiin Turun jäisistä kaduista huolimatta ja Jekku jäi sinne Juulian hyvään huostaan :) Kotona illalla oltiin puoli 12 maissa ja sitten odotettiin vielä hetki Tarjan, Martan ja Ramin saapumista yökylään. Tai voineeko sitä yökylästä edes puhua, kun muutaman tunnin kerkesivät meillä olemaan....

Aamulla kello soi armotta neljältä ja viiden pintaan suunnistimme kimpsuinemme ja kampsuinemme kohti Länsiterminaalia. Nea ja Tarja lähtivät MiliaMin kyydillä kohti Pietarin kaksipäiväistä näyttelyä. Perillä olivat illan/yön tunteina perjantaina. Lauantaina näyttelyssä Niki valioitui AVO-luokassa ja Koda oli PU2 VALioluokassa. Sunnuntaina sitten Koda oli ROP ja valioitui, Koda AVOssa ja Niki sai myös sertin VALioluokassa ja oli PU2. Lisäksi Koda kasvatti tittelirivistöään RKFV-11 -tittelillä ja tuli samalla näin seitsemännen maan valioarvon saatuaan MULTI CHAMPIONiksi :) Aika huippua ollut pikkumiehen näyttelymenestys viimeisen puolen vuoden aikana, kun kaikki nämä saavutettu ajalla heinäkuu - joulukuu :)

Lauantaina Jekku oli Tukholmassa upeasti PU4 ja sai varasertin. Jekku esiintyi myös Mintgarden's kasvattajaryhmässä, joka olikin ROP-kasvattaja :) Aika huippua!

Sunnuntaina aamupäivällä taas nokka kohti Turkua Jekkua hakemaan, kova olikin jo ikävä! Näytti Jekullakin olleen mammaa ikävä kun ihan ulvoi (uusi piirre Jekussa...) kun menin sisälle :D Kiitokset Juulialle vielä kerran Jekun mukaan ottamisesta!!! Juulialta suunnattiin pizzalle Turun keskustaan, oli herkullista pizzaa :) Sen jälkeen jatkoimme kyläkierrosta ihanan kasvistätimme Mian luokse. Aika vierähtikin kuin siivillä ja kotiin lähdimme ajelemaan vasta seitsemän jälkeen. Pojat nauttivat Mian ihanan isolla pihalla LUMESTA niin, että Hippu päätti aloittaa talven riemut heittämällä voltteja :D

Maanantaina pääsinkin sitten aamusta hakemaan tyttöjä reissusta, joka olikin taas kerran tulosten puolesta ollut paras mahdollinen: kaikki sai kaiken! Unisia olivat matkalaiset, vielä tiistaikin meni karvakorvilla enemmän tai vähemmän unten mailla.

Hipulle tietty muiden poissaolo oli ihanaa mutta silti inhottavaa: sai nirsoilla ihan rauhassa ruokien kanssa mutta toisaalta sai aina kaiken huomion :) Mutta ikävähän silläkin oli kavereita, heti oli innoissaan lähdössä mukaan "broideja" hakemaan kotiin :D

Tiistaina olikin sitten hammaslääkäripäivä: ensin Inkulta poistettiin leikkaamalla vielä puhkeamattomat yläkulmurit, jotka olivat tulossa ihan väärään suuntaan eivätkä millään olisi mahtuneet koskaan edes suuhun. Harvinainen päätös, sanoi hammaslääkäri mutta joskus tällaisiakin pitää tehdä. Ihmeen hyvin on neito leikkauksesta parantunut, särkyäkin ollut melko vähän, oikeastaan ainoastaan ensimmäisenä iltana puudutuksen hävittyä. Iltapäivällä oli sitten vielä oma hammaskiven poisto-operaatio, joka onneksi ei tuntunut ollenkaan pahalta, välineet kun niin ovat kehittyneet. Eli varsin hammaslääkäripainotteinen päivä :O

Keskiviikkona sitten taas pirteänä "lomailun" jälkeen töihin :D

Hieman on näemmä päässyt aikaa vierähtämään viime päivityksestä, joten yritetäänpä nyt taas hieman ottaa itseä niskasta kiinni :D Eli mitäpä meille on tapahtunut tässä sitten viime päivityksen - no, paljon on tapahtunut, ei voi muuta todeta.... Mutta josko tässä hieman yrittäisi tehdä yhteenvetoa tapahtumista sitten viime päivityksen:

AGILITY:

Koda ja Niki pääsivät HSKH:n agilityn alkeiskurssille, jonka jälkeen treenit jatkuivat kesätauon jälkeen ryhmätreeneinä. Iso ryhmä tuotti Nikille hiukkasen keskittymisongelmia mutta ihana Sari ratkaisi sen ottamalla Nikin aina puoli tuntia ennen muita treenaamaan yksinään ja johan alkoi herra paremmin keskittyä, tosin Nikihän tekee vain kuin häntä itseään huvittaa... Mutta kun into päällä, tekee ihan älyttömän hyvää rataa. Huomattu myös on, että Niki ei kestä montaa toistoa, sitten alkaa kyllästymishaukunta. Mutta näillä eväillä kun edetään, tehdään hyvää agilityä. Kyllä Nikistä vielä oiva agikoira kehkeytyy :) Kodalle agility tuntuu olevan oikea intohimo, tottakai kun ruokaa saa :D Nopeuttakin herralla riittää ja putki on oikea intohimo, samoin kuin keinu, jolle rynnättään aina sata lasissa ja mitä enemmän rämähtää, sitä tyytyväisemmältä Koda näyttää. Haavereitten välttämiseksi nyt onkin alettu hidastamaan herraa sihinällä. Ongelmia Kodalle tuottaa rengas, tuntuu, että Kodan mielestä se vain roiskastaan läpi ihan mistä vain, pääasia on vauhti. Eli haasteita riittää tälläkin rintamalla meidän nuoriso-osastolla.

Hipulle on hiottu keinua, alkaa jo pikkuhiljaa uskaltautua sille, vielä kuitenkin on taivalta ennen kisoihin ilmoittautumista tällä saralla. Sen sijaan Hippu korkkasi hyppykisan näin 3 vuoden kisatauon jälkeen Porvoossa 13.11.2011 huimalla nollatuloksella, LUVAlla ja ykköspallilla :)

Jekku on myös jatkanut agilityssä ja käväisi myös samaisissa Porvoon kisoissa ja teki hyvää rataa, aika vain ei ihan riittänyt vieläkään, samaisessa hyppykisassa tuloksena nollarata virheiden osalta mutta harmillisesti relu 4 sekuntia yliaikaa. Oikeutti kuitenkin ykköspallille. Normiradalta yksi hyl ja toisessa yliaikaa ja vitonen kepeiltä. Eli Jekulla vauhdin lisäsaaminen edellen toivelistalla, lisäksi keppien hiominen jouhevammaksi, siitä kun sitä yliaikaa aina kertyy niin helposti.

Talven pidämme taukoa agilityssä kaikkien kanssa, keväällä sitten jatkuu agility :)

RALLY-TOKO

Uusi höyrähdys koettu: rally-toko, josta olemme aivan haltioissamme. Meille sopiva laji siis löytynyt! Hippu ja Nea aloittivat kisaamisen helmikuussa, aluksi kisoja järjestettiin todella harvoin, ei edes joka kuukausi ollut kisoja, onneksi sekin nyt parantunut huomattavasti :) Kolmet kisat - kolme hyväksyttyä tulosta ja siirto AVOon. Ekat AVO-kisat menivät hieman plörinäksi herra H:n haahuillessa misujen perään (4 pistettä vajaa tulos) mutta sitten 3 seuraavaa kisaa olikin aivan mielettömän upeita: joka kisasta tulos ja palkintopallisija, aivan mahtavaa! Ja näin siirto VOIttajaan. Liikkeet ovat hallussa aika lailla hyvin (peruutuksessa pieniä ongelmia havaittavissa kun Hippu ei välttämättä osaa takaosaansa käyttää niin hyvin...) ja ensimmäinen VOIttaja-startti olikin sitten marraskuun lopussa Hyvinkään SM-kisoissa, joissa Hipulla taas iski misuhaahuilu eli ei tullut hyväksyttyä tulosta (2 pistettä vajaa...) mutta ei kun uusia kisoja suunnittelemaan :)

Nealla ohjauksessa myös uutena tulokkaana Koda, joka oppi liikkeet silmänräpäyksessä. Kodan kanssa starttasivat marraskuun Hyvinkään kisoissa ja heti ekoista kisoista tulos 95/100 eli hyväksytty tulos, aika huippua :)

Myös Jekku aloitti ihan omassa ohjauksessani rally-tokon lumien sulettua huhti-toukokuussa ja ekoihin kisoihin uskaltauduimme kesäkuun alussa ja tulos saatiin (95/100). Myös kahdessa seuraavassa kisassa saatiin tulos, ja näin ollen siirto AVOon. Peräkkäisinä viikonloppuina sitten kisattiinkin ensin ALOssa ja seuraavana AVOssa ja kummastakin tulos, aika ylpeä olin meistä :) Marraskuun lopussa kisattiin taas Hyvinkäällä ja tulos tuli, joten nyt olisi kasassa 2/3 AVO-tulosta :) Vikan AVO-tuloksen jälkeen meneekin uusiksi miettiminen, onko meistä vielä kisaamaan VOIssa, sillä liikkeet todellakin vaikeutuvat siinä vaiheessa! Mutta, aika näyttää...

Seuraavat rally-startit meillä onkin vasta tammikuussa (6.1. Tampereella) mutta niitä odotellessa :)

NÄYTTELYT:

Keväällä-kesällä käytiin aika tiuhaan tahtiin metsästämässä Kodalle vikaa sertiä mutta onnistuttiin se nappaamaan vasta Porvoossa 11.9. Samalla Kodasta tulikin sitten myös Liettuan ja Baltian valio. Kesällä aiemmin Kodasta oli tullut jo Latvian ja Viron valio, sekä Ruotsin reissulla heinäkuussa Ruotsin valio. Marraskuun alussa käytiin Tanskassa, josta kotiintuomisina Kodalle myös Tanskan ja Pohjoismaiden valioarvot. Lisäksi Tanskan voittaja 2011 -titteli :) Huimaa on ollut tämän pikkumiehen näyttelyura, ei voi muuta sanoa :) Ruotsista kotiintuliaisina oli lisäksi Nikin Ruotsin valioarvo, joten olipa melkoinen menestysreissu: 3 päivää näyttelyitä, joista 2 valioarvoa, ei huono reissu ollenkaan :D

SUUNNITELMIA:

Näyttelyt jäänevät nyt vähemmälle ja keskitymme rallattelemaan ja kenties sitten ensi vuonna myös muutamia agistartteja. Onpa Nea jopa väläytellyt ajatusta tokokisoihinkin osallistumisesta Kultaturkin kanssa :) Lisäksi olisi mietinnässä Nikille jälkikurssi ensi keväälle/kesälle, Nikille kun tuo nenän käyttö tuntuu olevan se juttu. Parastahan Nikille olisi ratajuoksu mutta tuntuu täällä Pääkaupunkiseudulla olevan niin nihkeetä siihen mukaan pääseminen, se kun mielletään vain ja ainoastaan vinttikoiralajiksi. Mutta jatketaan kyselyitä...

 VAUVAUUTISIA:

Kodasta tuli ensimmäistä kertaa isukki viime perjantaina (2.12.) kun Kukka (Lumikummun Cultahelmi) synnytti maailmaan 5 pentua (2 tyttöä ja 3 poikaa). Väreiltään tytöt ovat tummia (harmaita?) ja pojista yksi oranssi-soopeli ja 2 näyttää vielä tässä vaiheessa mustilta. Mielenkiinnolla odotamme, miksi värit kasvun myötä muuttuvat :) Tyttöpennuille on jo omat rakastavat kodit valmiina, pojat vielä tässä vaiheessa koteja vailla mutta eiköhän niillekin omat rakastava kodit löydy :)

Kevät kuluu ja agilitytreenit alkaa, tämä on aina niitä vuoden kohokohtia :) Tällä kertaa tulee aika pikainen päivitys, mutta jotain osviittaa tämänhetkiseen menoon radalla.

Kodalla ja Nikillä alkoi 20.4. agilityn alkeiskurssi HSKH:ssa, kahden vanhemman miehen jalanjälkiä seuraten. Ensimmäisellä kerralla sää oli sateisen harmaa, jopa pieniä rakeita tipahteli, mutta fiilis innokas ja odottava. Oli jännää päästä taas testaamaan agilityn "hurmaa" Paavo Pöhkiäisen kanssa. Näin ensimmäisellä kerralla kokeiltiin vain simppeleitä juttuja; putkea, pussia ja lähetystä/irtoamista. Tai no, eiväthän nuo mitään ylihelppoja ole, mutta onneksi meiltä ei vielä vaadittu niin kauheasti ;D Kodan kanssa oli oikein hauskaa työskennellä. Herra oli niin täpinöissään päästessään agilitaamaan, että unohti välillä kuunnella - kenttä ja ihmiset piti tietysti tutkia ensin - ja siitähän riemu repesi.

Putki ja pussi näyttivät heti sopivan meidän putkiaivolle. Olin jättämässä herrasen odottamaan Iitun kanssa pussin toiseen päähän, kun Koda oli jo sukeltanut ja etsiskeli innoissaan reittiä ulos. Kangas pidettiin vielä ylhäällä, ainakin suurimman osan aikaa. Eipä siinä kyllä hirveästi tarvinnut jätellä, kun Koda syöksähti pussiin aina yhtä innokkaasti ja ihan sama kummalta puolelta. Ihana mies :3 Putki meni ihan samalla tarmolla.

Niki oli aivan yhtä mukana jutussa, ja vieläpä niin hyvin, että kuunteli Iitua kuin enkeli eikä tarvinnut pussillakaan kankaan nostoa. Nämä on varmaan nämä meidän luolamiehet :'D Niki oli aivan elementissään saadessaan syöksyä putkeen ja pussiin, vaikka edellisestä kokeilusta on reilusti aikaa.

Irtoaminen aloitettiin namikontaktille luvasta lähtemisellä. Molemmat tajusivat hienosti jutun juonen, irtosivat rimattomien aitojenkin läpi hakemaan nakkia. On se hyvä, kun koirat tykkää syödä ;D

Lisäksi kokeiltiin takaakierron alkeita niin, että alusta oli sijoitettu aivan hypyn kannattimen taakse namipaloineen. Koda ei ihan ymmärtänyt sitä, ettei takaa kiertoa vielä suoritettu loppuun, mutta muuten aivan hienosti molemmille. Koda innostui jopa niin paljon, että yritti käydä pöllimässä lelun suoraan toisen koiran suusta... Turpiinhan siinä tuli. Koiraan ei onneksi tullut mitään, ohjaaja sen sijaan sai laastarin sormeen.

Seuraavat treenit meillä onkin ensi viikon keskiviikkona, sitä odotetaan innolla ;D

Hipun kanssa ollaan edistytty siihen vaiheeseen rally-TOKOssa, että avoimen liikkeitä ollaan jo alettu treenaamaan. Osa niistä sujuukin jo ihan hyvin :) Treeneissä on ollut hauskaa joka kerta, yhteistyö pelaa, jos ei täydellisesti niin hienosti. Nakit on kova juttu, narupallokin ihana, mutta radalla ei suoritettaessa käytetä kumpaakaan.

Huomenna onkin viimeiset treenit ennen sunnuntain kisoja... Alkaa jo jännittää. Hyvässä lykyssä siitä tulee meidän viimeinen startti alokasluokassa :D

Sitten vähän lähempiä tapahtumia; maanantaina oltiin Hipun ja Jekun kanssa Ojangossa Ojanko Cupin ensimmäisessä osakilpailussa. Ihana, vähän viileä sää, koirat ja ohjaaja hyvällä mielellä - mikäs siinä sitten! :)

Radat menivät molemmilla aika hyvin; Hippu starttasi sekä mölleissä ulkopuolisena että kilpailevissa, Jekku kilpailevissa vaan koon vuoksi eri luokassa. Ensimmäisenä koitti Hipun vuoro radalla, joka oli melkoista kieputusta, mutta lopulta helposti muistettavissa ja hauska. Olin aivan ällikällä lyöty, kun Hippu heti alusta asti oli mukana jutussa ja irtosi juuri niin kuin halusin, totteli täydellisesti ja näytti lisäksi nauttivan tekemisestä. Yhteistyö oli aivan mahtavaa <3

Vielä yllättävämpi oli tulos; -10.75, sijoitus luokassa olisi ollut 2.! :D

Jekun kanssa mentiin rata vähän hitaammalla tempolla. Musta herra oli, kuten usein käy, osan aikaa omissa maailmoissaan mutta hyvällä tuulella. Kaikki esteet tehtiin tarkasti järjestyksessä, yksi hyppy mentiin sivusta ja kepeillä käytiin taisto aloitus- sekä lopetuskohdista mutta muuten meillä oli kivaa. Keinusta olin erityisen ylpeä, se mentiin varmasti, sekä lopun hienosta okserin ylityksestä :)

Tulos Jekulle oli 21.99, mukana yksi kielto (5) sekä aikavirhe.

Hipun kanssa päätettiin testata vielä tämäkin rata. No, hylkyhän sieltä tuli kun puomin sijaan Kultaturkki suuntasi alla odottavaan putkeen, mutta ohjaajaa vain nauratti ;D Kieltokin me löydettiin jostain. Ei tämä mikään loistorata ollut, jotain muitakin kummallisia ohjauksia siellä tuli, mutta muuten oli ihan kivaa. Lopussa vaan tein sen tyhmän, tyhmän virheen, että ohjasin Hipun keinulle vaikka tarkoitus oli jättää se välistä. No, eipä siinä mitään yllättävää käynyt, kolahdus maahan ja koira hyppäsi sivusta pois eikä suostunut enää jatkamaan.

Tulos siis HYL + 5.

Hauskaa meillä oli, sitä en kiellä ;) Jekullakin on jo alkanut treenaaminen ryhmässä, jos se vauhti kesäkauden aikana paranisi, Hipun kanssa odotellaan vielä.

Huomisen treenejä ja sunnuntain kisoja (sekä lauantain Tampere KV:tä) odotellen...

- Nea

Tänään oltiin Hipun kanssa Karjaalla, toisissa rally-tokokisoissa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli, vaikka kisat järjestettiinkin kylmässä parkkihallissa. Hrr.

Fiilis oli sekä koiralla että ohjaajalla hyvä, nakki kelpasi Kultaturkille ja liikkeet ennen varsinaista kisasuoritusta menivät hienosti :) Mitä nyt kuono eksyi välillä haistelemaan maata turhankin tuttavallisesti... Pohja radalla oli tekonurmea, minkä arvelin jo etukäteen tuottavan vähän ongelmia. Koirat jäivät mielellään haistelemaan varsinkin kentän toisessa päässä, eikä Hippu tehnyt poikkeusta...

Radan alussa olo oli perinteisesti jännittynyt. Hermoilin jo etukäteen, mitä tekisin kun Hippu päättäisi pistää ranttaliksi, yritin muistaa minne piti kääntyä ja missä ja muuta, mitä ei kannattaisi ennen suoritusta tehdä. Onneksi kävi kuitenkin niin, että radalle päästyämme jännitys unohtui ja keskityin vain suoritukseen. Tällä kertaa Hippu aloitti radan oikeaoppisesti peruasennosta (ensimmäinen tavoite täytetty!) ja hyvässä kontaktissa, mutta siihen se sitten oikeastaan jäikin. Liikkelle lähdettyämme Hippu päätti, ettei oikein huvittanut seurata, ja alkoi huomattavasti suuremmalla mielenkiinnolla käydä läpi tekonurmen tuoksuja. Yritin siinä houkutella ja kutsua ja ties mitä, mutta puoliväliin rataa Hipulla oli ihan muut asiat mielessä. Ensimmäinen liike, istuminen ja koiran ympäri kiertäminen, meni hyvin Hipun ollessa niin ulalla ettei edes tajunnut yrittää mitään. Käännös meni jotenkuten, sen jälkeinen maahanmeno yllättävän hyvin ekalla käskyllä, mutta haahuilu vain yltyi. Oikealle kääntymisen jälkeen piti tehdä toinen, 270 asteen käännös, ja siinä Hippu sitten bongasi puomin. Herran päivä kirkastui; PUOMI, keskellä kenttää! Yritys sinne oli kova ja meni aikaa, ennen kuin Hippu huomasi, ettei puomille oltukaan menossa ja hihna löystyi. Seuraava peruuttelu olikin katastrofi. Koira hukkui jo alussa nurmen hajuihin, eteen istuminen meni lopulta poikittain, ja askeleet olivat yhtä ufoilua. Alkoi tulla uskon puute, mutta eipä siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin jatkaa.

Peruutusten jälkeen tapahtui jotain. Hippu tsemppasi ja yhtäkkiä kontakti olikin hanskassa; spiraali ja pujottelu tehtiin mielettömällä yhteistyöllä, ihan kuin mitään muuta ei olisi tapahtunutkaan. No, tötsien jälkeen vasen täyskäännös meni harakoille Hipun bongatessa äitin kehän laidalta. En tiedä mitä siinä oikeasti tapahtui, joku kumma kieppi ja hihnan kiristyminen, mutta maaliin päästiin hengissä. Wau!

Sähläysradan jälkeen yllätys oli melkoinen Hipun saadessa hyväksytyn tuloksen. Toinen tulos alokasluokasta! Ja vielä 82 pisteellä. Eikä se siihen jäänyt; meidän ryhmästä saivat kaikki muutkin paikallaolijat hyväksytyn tuloksen, ja Lysti-tanskandoggi oli vielä tuomarin suosikki. Hyvä me! :D

Seuraavaksi on vuorossa Janakkalan kisat äitienpäivänä, sieltä tavoiteltaisiin sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta... Silloin nähdään, onko avoin luokka kuinka lähellä ;) Treenausmäärää ainakin pitää "vähän" lisätä ennen kisoja...

Lopputulos tältä päivältä;

6. kyltti, 270 asteen käännös vasempaan; -3 p., puutteellinen yhteistyö

7. kyltti, peruuttamiset; -1 p., erittäin vino asento; -3 p., ohjaajavirhe; -10 p. väärin suoritettu tehtävä

11. kyltti, vasen täyskäännös; -1 p., puuttellinen yhteistyö

- Nea

Eli kuten otsikko jo kertoo, lähdimme Liettuan Voittaja -näyttelyyn onneamme kokeilemaan Hipun ja Jekun kanssa perjantaina 18.3. aamun vasta sarastaessa. Laiva lähti 7.30 ja Tallinnaan saavuimme runsaan jäätilanteen vuoksi hieman myöhässä klo 10 aikaan. Laivamatkalla bongasimme hylkeitä ja pikkukuutteja jäillä köllimässä ja olipa Eckerö Linen laivakin siellä jäiden seassa jumissa matkalla kohti Helsinkiä ;)

Tallinnasta alkoikin sitten ajourakka: edessä reilut 600 kilsaa Via Balticaa kohti Vilnaa. Matka meni yllättävän nopeasti ja rattoisasti parilla pysähdyksellä. Juuri ennen Vilnaa iski nälkä ja pysähdyimme tien varren Statoil-huoltamolle, jolla myös ruokapaikka. Tosin emme sieltä mitään ruokaa saaneet, kun kassatyttö ei osannut/halunnut osata yhtään englantia ja kaikki tietty oli vain paikallisella kielellä. No, eihän me tietysti sitä ruokaa lopulta edes olisi haluttukaan.... Onneksi huoltamon puolella ystävällinen setä osasi englantia auttavasti ja saimme edes hampurilaiset syödäksemme, myös minä nirso, joka en mausteita väliin halua :D

Illansuussa seitsemän pintaan viimein saavuimme Vilnaan ja hotelli oli kyllä upea linnamainen rakennelma. Sisäpihalle vain auto parkkiin ja huoneita kuittaamaan. Matkan kauhunhetki koettiin, kun Martta päätti pompata autosta myös ulos ja hetken juoksi villinä pitkin hotellin sisäpihaa ennen kuin pysähtyi pihan nurkkaukseen ja antoi Nealle kiinni itsensä. Hieman pisti sydämet tykyttämään ja kummasti kaikki heräsimme :D Huoneet oli hienot ja tilavat ja palvelu ystävällistä. Illalla käytiin pitkä lenkki, joka jälkeen ei nukkumattia tarvinnut odotella.

Aamulla ei ollut paniikkia kehään, sillä kehämme oli vasta iltapäivällä. Saimmekin nauttia rauhaisan aamiaisen, jonka jälkeen suuntasimme näyttelyalueelle, jonne ei ollut kuin vartin matka. Näyttelypäivä meni parhaalla mahdollisella tavalla: Rami ROP-junnu ja Liettuan junnuvoittaja, Hippu ROP ja Liettuan voittaja, samalla Hipusta tuli Liettuan ja Baltian muotovalio ja Martta "VSP", Liettuan voittaja ja Liettuan valio heti kun Suomessa viimeisen sertinsä nappaa :D Myös Jekku sai kehuvat arvostelut mutta jäi siis Hipulle kakkoseksi valioluokassa :) Enempäähän ei seurueemme olisi voinut tältä päivältä saadakaan :) Olimme kyllä niin polleita karvakavereistamme!

Illalla hieman kiertelimme Vilnaa ja shoppailimme. Kävimme myös syömässä hotellimme ravintolassa kunnon illallisen. Myös rakastavaisten "lukkosilta" tuli nähtyä ja kuvattua, olikin aivan hotellimme edessä olevan puiston reunalla.

Sunnuntaina kehä olikin sitten jo aamusta ja Hippu jätettiin kehästä pois, kun oli lauantaina jo saanut kaiken. Jekku voitti valioluokan, sai luokkasertin ja pääsi ROP-kehään mutta "karvan mitalla" jäi kakkoseksi, kun tuomarin mukaan Jekulla oli millin verran pidempi runko kuin ykköseksi sijoittamallaan uroksella. Lohduttelimme, että sen mitä Jekku rungossa hävisi, voittaa tuhat kertaa luonteessa, niin mahtavaluonteista ja helppoa koiraa saa hakemalla hakea, eikä silti löydä, paitsi tietysti Hippulimme (heh...). Rami oli toistamiseen ROP-junnu ja Martta "VSP". On ne omat karvakorvat aina ne maailman parhaat ja rakkaimmat riippumatta siitä, mitä tuloksia tulee :D

Kehän jälkeen alkoikin sitten ajomatka kohti kotia, Vilnasta Tallinnaan matkasimme yhdellä pysähdyksellä ja kerkesimme kuin kerkesimmekin vielä iltalaivaan Tallinnasta kohti Helsinkiä. Kotona odotti ihana oma sänky, jossa uni maistui kyllä todella makoisalta ne muutamat tunnit, jotka ennen töihin lähtöä kerkesin nukkumaan :)

Suurkiitokset reissukavereillemme Tarjalle, Ramille ja Martalle superhauskasta matkaseurasta! Seuraavia reissuja jo taas kovasti suunnitellaan ja jotakin jo lyöty lukkoonkin :)

Viime sunnuntain agilitytreeneissä oltiin taas "Jamesin" kanssa, kun äiti ei päässyt tsemppaamaan. Luulin, että olisi mennyt vähän harakoille, kun toisen joutui aina jättämään odottamaan omaa vuoroa, mutta ei; meillä meni treenit oikein nappiin! :D

Päivän rata oli tällä kertaa helpommin muistettavissa kuin yleensä. Ei mitään hirveitä kieputuksia, vaan selkeä mutta haastava rata, teemana ennakoiminen. Meille juttu sopi täydellisesti, sillä itselleni suurimman ongelman taitaa tehdä juuri varmistelu, eli en luota koiran hoitavan estettä itsenäisesti, vaan jään odottamaan. Se kyllä näkyi näissäkin treeneissä; Jekun kanssa osaan jo antaa herralle tilaa suorittaa esteet, mutta Hipun kanssa jään odottelemaan. Johtuisikohan siitä, että Hipulla on hyvin usein omia päähänpistoja :') Meitä oli paikalla vain neljä, joten päästiin treenaamaan ihan kunnolla.

Pojista Jekku pääsi aloittamaan ensimmäisenä jokaisen pätkän (kaksi pätkää ja lopulta koko rata). Odottamisessa ei ole enää isompaa ongelmaa, ja edistystä on varmaan tuonut se, että lähdemme nykyään samaan aikaan. Näin pääsee Napsukin vauhtiin heti alusta. Jekku hoiti jokaisen radan napakasti; yhteensä kaikilta radoilta taisi tulla yksi kielto, kun käänsin hypylle vähän huonosti, mutta kaikki putket Jekku teki empimättä ja takaakiertohypyt kiersi niin hienosti ja läheltä, että hipoi taas siivekkeitä. Vauhti oli alussa kohdillaan, kokonaisella radalla hieman kadoksissa, mutta liian hitaasti ei menty. Kyllä me varmaan kehitytään vielä vauhdin kanssa, jaksan edelleen uskoa siihen :) Suvilta saatiin eräällä hypyllä, jolta piti jatkaa hyvin vinosti seuraavalle hypylle, rohkaiseva kommentti; illan paras! Niinhän se Napsu on <3

Hipulla oli taas hepulivaihde. Itse asiassa, se vaihe tuntuu olevan nykyään joka treeneissä, mistä olen iloinen. Niin kauan, kun Hippu jaksaa treeneissä vedellä omia spurttejaan, tietää, että se todella nauttii. Radalla Kultaturkki pisti jälleen parastaan; vauhti oli päätä huimaava (jopa niin huimaava, että unohdin kerran mihin oltiin menossa...) ja esteiden suoritus tarkkaa. Hipulla kyrvit eivät edelleenkään taitu niin hyvin kuin Jekulla, minkä vuoksi ennakoimisen merkitys korostui. Yhdellä putken jälkeisellä hypyllä se ennakoiminen tuntui kyllä äärettömän vaikealta - en saanut käännettyä itseäni ajoissa, vaikka kuinka yritin, ja se vähän ketutti, mutta onneksi Hippu kesti toistoja tällä kertaa :') Uusittiin kohta varmaan kolme kertaa, ja lopulta sain sen ihan hyvin ajoitettua, mutta opettelua on vielä. Hippu irtosi ihanasti putkiin ja teki tasaisella vauhdilla, vaikka niitä ylimääräisiä kaarroksia tulikin.

Väliajoilla tehtiin keppejä ja A:ta. Molemmilta menee A ihanasti. Enää en vaadi kontaktilla pysähtymistä, joten alastulo on helpottunut, ja ilokseni Jekkukaan ei enää yritä hyppiä alas kontaktin puolivälistä. Kepeillä molemmat tarvitsevat vielä treeniä, Jekku vauhdin takia ja Hippu siksi, että pientä hutilointia esiintyy välillä ;) Molemmilta puolin kepit menevät molemmilla herroilla aika samalla tavalla.

Saa nähdä, päästäänkö treeneihin kahden viikon päästä. Pian Hipulle ja Jekulle on kuitenkin luvassa lisää "harrastelua", kun huomenna startataan kohti Liettuaa! :D

Sunnuntaina päästiin treenaamaan, mikä oli ihanaa, jotain actionia saatiin hiihtoloman loppuun! :D

Ennen varsinaista rataa, joka oli jaettu kahteen pätkään, treenasimme toisella kentänpuoliskolla Hipun kanssa pussiin hiljentämistä. No juu, pussi meni kyllä, oikein hienosti menikin, Hippu syöksyi ulos ettassut ilmaa halkoen ja kunnon virne naamalla, mutta ei se hiljentäminen ennen sisäänmenoa oikein onnistunut :') Ihan suoraan en viitsinyt huutaa "odota", kun muuten oltaisiin pysähdytty kokonaan, mutta S:n sihauttelu ei vaikuttanut mitenkään. Että näin meillä... kokeilin myös, osaako Hippu valita pussissa ollessaan oikean tai vasemman sen mukaan, mitä käsken, mutta ei ainakaan ihan vielä. Jaksan kuitenkin uskoa, että kun sitä treenataan hypyillä, se siirtyy mahdollisesti muillekin esteille. Hipulla oli kyllä ihan superhauskaa koko tunnin ajan; hepuleita, pomppuja metrin korkeuteen, haukkumista, hyörimistä... herralla hieman energiaa loman jälkeen :D

Hipun "lämmittelyn" jälkeen päästiin Jekun kanssa oikean radan ensimmäiselle puoliskolle. Jekulla oli mukavasti vauhtia, ei niin paljon kuin joskus parhaina päivinä, mutta ihan hyvin. Rata oli kohtalaisen haasteellinen, varsinkin puomin alle asetetun putken vuoksi. Jekku teki ihanan tasaista työtä, kiersi tunnontarkasti ja läheltä osoittamani käännökset, ja nautti tekemisestä. Putkilla olin vähän helisemässä, kun en alkuun saanut vietyä herraa tarpeeksi lähelle sijoittumatta itse huonosti seuraaviin esteisiin nähden. Varmasti parikin kohtaa näytti erittäin epätoivoisilta katsojille :P Ongelmia kehitin myös hypyllä, josta piti kääntyä takaisin puomille, enkä näyttänyt tarpeeksi aikaisin, mitä toivoin Jekun tekevän. Toisella yrityksellä meni paremmin :)

Sitten, odotellessani Hipun vuoroa, otin myös Jekun kanssa käännöksiä pussille ja pussilta hypylle. Oli aika jännä fiilis, kun kuulin Jekun tassun kolahtavat siivekkeeseen. Níinkö läheltä Napsu oikeasti menee? Ei ihme, että on niin tiukat käännökset. Jekku teki mielellään pussia, ei yhtä nopeasti kuin Hippu, mutta ilman minkäänlaista pelkoa kieltäytymisestä.

Radalla Hippu oli aika lailla sekoboltsina. Kultaturkki ei meinannut ehtiä odottamaan lähtöä, vaan varasti parikin kertaa. Itse rata meni mielestäni ihanasti. Hippu kuunteli ohjeita eikä tehnyt omia päätöksiä, kaarrokset ovat edelleen laajoja, mutta jos itse vaan saisin ajoitettua ohjaukseni vielä tarkemmaksi, ne mitä luultavimmin pienenisivät... Puomin kontaktin uusin kahdesti, kun Hippu vaan loikki eteen päin ottamatta sitä, mutta kolmannella yrityksellä tassut jäivät juuri oikein ja Hippu näytti jopa happamelta. "No en mä nyt aina jaksa..." Paras palkka radalta oli kyllä, kun kuulin herran murisevan tokavikan putken jälkeen rientäessään toiseen. Ihan kunnolla ja kovaan ääneen! Taisi sitten olla omastakin mielestä hyvä suoritus :D

Toinen ratapätkä mentiin hyvään tahtiin, molempien kanssa, vaikka itse mokailin jonkun verran ^^' Joka tapauksessa hyvin samaan tyyliin kuin ensimmäinen osa. Jekun kanssa tajusin nyt, Suvin käskystä, jättää herkun pois kädestä, jolloin irtoaminen helpottui. Mutta sitäkin meidän pitää harjoitella vielä, ja paljon.

Kun rata tehtiin kokonaisuudessaan, sekä Jekku että Hippu tekivät hyvää työtä. Tuuletuksen kyllä ansaitsivat molemmat; Hippu ylitse pursuavalla energiallaan ja läsnäolollaan, Jekku puhtaalla nollatuloksella ja upealla radalla! Hippu päätti vähän irrotella, puomille oli kivempi mennä kuin putkeen... Ja kontakti otettiin taas uudestaan. Kyllä Hippu sen osaa, ja hienosti osaakin, mutta ilmeisesti säännöllinen muistutus on paikallaan. Eli summauksena mahtava rata molemmilla :) Ja upeat treenit kaiken kaikkiaan! :D

Mutta kyllä meillä on hienot, ihanat miehet <3 Molemmat omassa jutussaan huippuja.

Tänään onkin edessä vielä kyläilyreissu naisen luokse Hipun kanssa, saas nähdä miten käy :D

- Nea

Sunnuntaina 13.2. teimme ex tempore -lähdön Vantaanpuiston mätsäriin. Itse asiassa sain tietää mätsäristä vasta aamulla yhdentoista pintaan ja Nea sopivasti heräsi ja oli heti valmiina lähtemään mätsäriin. No, reilu 30 minsaa Nean heräämisestä oltiin sitten jo Vantaanpuistossa ilmoittautumassa mätsäriin, mukana "nuoriso-osasto" eli Koda ja Niki. Koska Nikin käyttäytymisestä ei voinut olla varma, puolustaako vai ei, laitoimme Kodan ja Nikin kisapariksi. Pieniä koiria olikin paikalla runsain mitoin, yhteensä kai viitisenkymmentä.

Viimein koitti meidän vuoro ja minä tietysti Nikin kanssa ensimmäisenä, minä kun niin kovasti olen aina näyttelykehää treenannutkin.... No, ihan hienosti meni, Nikikään ei ollenkaan puolustanut minua, tapitti vain tyynesti nakinpalaa tuomarin tutkiessa ja lattialla seisoi kuin patsas. Niin siinä sitten vain Niki sai punaisen ja Koda sinisen :)

"Isoissa kehissä" sitten tuomarilla näyttikin olevan selvät sävelet eli jos koira vähänkään istuu tai muuten vain vengurtelee, ei kun ulos. Nopeassa tahdissa pudotteli liiat pois ja yllätys oli suuri, kun Nea ja Koda siellä vain edelleen tillittivät. Lopulta Koda ja Nea olivat pienten sinisten kakkosia, wow!

Sitten punaiset kehiin ja taas nopeasti vain pudotettiin heilujat pois ja olimmekin Nikin kanssa loppunelikossa yllätykseksemme. Koko ajan tuomarin kävellessä minua kohti oli valmis kättelemään mutta tuomari sitten tulikin keltaisen ruusukkeen kanssa meitä kättelemään. Hetken aikaa kyllä itsellä kesti tajuta, oliko se sitten nelonen vai kolmonen mutta Nean avustuksella osattiin mennä kolmospallille :)

Ruusukkeiden lisäksi kotiinviemisinä oli sitten paljon herkkuja ja hienot uudet vaaleanpuna-pinkit lelut (2 kpl). No, meidän pinkkipojathan tietysti rakastivat heti uusia lelujaan, ja taisivathan ne jopa kestääkin muutaman päivän

Kannatti siis ottaa lentävä lähtö, oli mukavaa ja tuttujakin treffattiin....